Suomessa tehdään kymmeniä pitkiä elokuvia joka vuosi. Useimpien ohjaajien, tuottajien ja näyttelijöiden suurin haave on se, että elokuva pääsisi kansainväliseen levitykseen. Suomen asukasmäärä on niin pieni, että kaikkein menestyneinkin elokuva saa korkeintaan muutaman miljoonan katsojan. Useimpien elokuvien tapauksessa lipputulot eivät edes kata elokuvan tekemisen kustannuksia. Kansainvälinen menestys myös avaisi ovet aivan eri luokan budjetteihin tulevaisuudessa. Mutta katsotaanko suomalaisia elokuvia ulkomailla lainkaan?

Miten elokuvat päätyvät ulkomaille?

Elokuvien tie ulkomaille kulkee yleensä elokuvafestivaalien kautta. Elokuva esitetään festivaaleilla, joihin kerääntyy maahantuojia ympäri maailmaa. Maahantuojat katsovat elokuvat, ja valitsevat niistä ne, joiden he arvioivat keräävän katsojia omassa maassaan. Elokuvat jotka saavat parhaat arviot tai voittavat palkintoja ovat maahantuojille kiinnostavimpia myös niiden saaman julkisuuden vuoksi. Suomesta lähtee paljon elokuvia festivaaleille ja kilpailuihin, ja etenkin lyhytelokuvat ja dokumentit menestyvät hyvin.

Suomalaisten elokuvien menestys ulkomailla

Huolimatta siitä että suomalaiset elokuvat saavat ulkomaalaisia palkintoja ja kiertävät kansainvälisiä festivaaleja, niiden päätyminen ulkomaisille markkinoille on epätodennäköistä. Ainut suomalainen ohjaaja jonka elokuvat järjestään päätyvät ulkomaiseen levitykseen on Aki Kaurismäki. Muutamia yksittäisiä menestystarinoita on, mutta ne ovat enemmän poikkeuksia. Kyse ei ole yrittämisen puutteesta, sillä esimerkiksi Suomen Elokuvasäätiön kansainvälinen osasto pyrkii tekemään suomalaista elokuvaa tunnetuksi ulkomailla lukuisin tavoin.

Parhaiten Euroopassa menestyneet suomalaiset elokuvat ovat – ehkä hieman yllättäen – Niko-animaatioelokuvat. Kari Juusosen ja Michael Hegnerin vuonna 2008 ohjaama Niko – Lentäjän Poika keräsi 2 583 896 katsojaa Euroopassa, kun taas Juusosen ja Jorgen Lerdamin 2012 ohjaama Niko 2: Lentäjäveljekset sai 2 017 429 katsojaa. Kolmanneksi katsotuin on Aki Kaurismäen Mies Vailla Menneisyyttä vuodelta 2002, jolla oli 1 879 049 katsojaa.

Suomen kielikö taas syypää?

Suomalaisen elokuvan huonon menestyksen syytä ei voi kuin spekuloida. Suomen Elokuvasäätiön kansainvälisen osaston päällikkö Jaana Puskanen arvelee tilanteen johtuvan suomen kielestä ja trendistä, jossa suurten kielialueiden maat katsovat enemmän ja enemmän elokuvia jotka on tehty niiden omalla kielellä ja käsittelevät oman kulttuurialueen tapahtumia tai teemoja. Suomalaisista elokuvista tulee vääjäämättä taide-elokuvia, joita näytetään vain pienissä art house -teattereissa.

Suomen kieltä tyypillisesti syytetään suomalaisen kulttuurin huonosta menestyksestä muualla, mutta se ei selitä sitä miksi esimerkiksi ruotsalaiset elokuvat menestyvät paljon paremmin, ja tanskalaisista TV-sarjoista on tullut vakiokalustoa vaikkapa Iso-Britanniassa. Samoin esimerkiksi Aki Kaurismäen elokuvia katsotaan ympäri maailmaa, niiden suomalaisuudesta huolimatta. Ja ääriesimerkki vieraiden kielten sietämisestä on kiinalaisten, japanilaisten tai etenkin korealaisten elokuvien suuri suosio ympäri maailmaa. Joku muu syy siis täytyy olla.

Muita syitä Suomi-elokuvan huonoon menestykseen

Hieman uskottavampi syy suomalaisen elokuvan huonoon menestykseen maailmalla saattaa olla Suomen elokuvateollisuuden pieni koko. Koska Suomessa on niin vähän ihmisiä, elokuvateollisuus ei voi nojata lipputuloihin tai studioiden rahoitukseen, vaan valtaosa rahoituksesta tulee tuista. Elokuvien budjetit ovat pieniä, ja vain harva ansaitsee elantonsa elokuvia tekemällä. Kaikki tämä luonnollisesti heijastuu elokuvien laadussa. Suomalainen elokuvataide ei siis välttämättä ole tarpeeksi laadukasta.

Kun otetaan huomioon kuinka paljon elokuvia tehdään vuosittain kansainvälisesti, ei ole mikään ihme että suomalainen elokuva hukkuu massaan, josta esille nousevat vain joko parhaat, tai sitten suurella budjetilla markkinoidut tuotannot. Suomalaisilla elokuvilla ei myöskään ole omaa ainutlaatuista identiteettiä, niin että syntyisi jonkinlainen suomalaisten elokuvien genre, joka olisi verrattavissa vaikkapa iranilaisiin tai korealaisiin elokuviin. Tunnettujen edelläkävijöiden puute tekee läpimurrosta vaikeampaa.

Suomalaiset menestystarinat

Kun suomalaisesta elokuvasta tulee puhe ulkomaalaisten kanssa, Aki Kaurismäen nimi tulee heti esille, usein ihmetyksen ja innostuksen sävyttämänä. Kaurismäen suosiota selittää se, että hän kertoo universaaleja, koskettavia tarinoita, mutta niiden tapahtumapaikkana on omaperäinen ja visuaalisesti näyttävä fiktiivinen Suomi. Katsoja imeytyy mukaan maailmaan jossa ilmeettömät ihmiset elävät hiljaisina viisikymmentäluvun huoneistoissa. Kaurismäen elokuvat näyttävät katsojille maailman, jota he eivät voi nähdä kenenkään muun ohjaajan tuotannossa.

Juho Kuosmasen ohjaama Hymyilevä Mies (The Happiest Day in the Life of Olli Mäki) vuodelta 2016 on yksi harvoja suomalaisia elokuvia joka on päässyt laajempaan kansainväliseen levitykseen. Se voitti Cannes’in elokuvajuhlilla Un Certain Regard -palkinnon, sekä oli ehdolla European Film Awardsissa parhaana ulkomaisena elokuvana. Kuosmanen voitti aiemmin opiskelijasarjan palkinnon Cannes’issa vuonna 2010 lyhytelokuvalla Tauluvarkaat. Aiempi menestys auttaakin aina, kun elokuvia kaupitellaan ulkomaalaisille maahantuojille.

Suomalaisen elokuvan tulevaisuus ulkomailla

Kuten useimmat alat, joihin internet ja sosiaalinen media vaikuttavat oleellisesti, myös elokuvateollisuus elää mullistuksen aikoja. Yhä harvempi käy elokuvissa, TV-sarjat elävät kultaista kauttaan, ja elokuviin käsiksi pääseminen on yhä vaikeampaa DVD-vuokraamojen lakattua olemasta. Netflixin tai Amazon Primen elokuvatarjonta voi olla puolestaan elokuvan ystäville totaalisen epätoivon aihe. Netti voi kuitenkin tarjota suomalaiselle elokuvalle uuden, kirkkaamman tulevaisuuden sen tarjoamien levityskanavien avulla.

Loistava esimerkki katsojien haalimisesta uusin tavoin on elokuva Star Wreck: In the Pirkinning vuodelta 2005. Se on ladattu netistä yhdeksän miljoonaa kertaa, tehden siitä kaikkien aikojen katsotuimman suomalaisen elokuvan. Netissä elokuvat ovat suoraan katsojien saatavilla, ilman tarvetta maahantuojille. Esimerkiksi Netflixissä on tarjolla sarjoja joka puolelta maailmaa, ja suomalaisetkin sarjat ovat jo menestyneet hyvin. Samaa voi siis toivoa myös suomalaisille elokuville lähitulevaisuudessa.